El ardiente cordero

Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti merenrantahuvilaamme, joka sijaitsi Alcanarissa 170 km Barcelonasta lounaaseen. Alcanarin seutu on siitä mukavaa aluetta, että siellä pärjää suomella aivan yhtä hyvin kuin englannilla. Tietenkään katalaanin taidosta ei olisi haittaa.

Illalla oli sitten ensimmäisen kokkaussession vuoro. Paikalliset kaupat osoittautuivat ”lieviksi” pettymyksiksi. (Se supermarketti mielettömine kalatiskeineen löytyi sitten tietenkin vasta viimeisenä päivänä.) Matkaan tarttui Lidlin yhteydessä olevasta lihakaupasta boxi lihaa, jossa kuvittelin olevan pelkkää karitsan karetta. Pohjalta löytyi kuitenkin ties minkälaisia ylläreitä, kuten karitsan potka. Lidlistä saimme myös grillin jolla pystyimme valmistamaan lihat.

El ardiente cordero (eli Palava karitsa)
8 hlö

Ihan alkuun voisi reseptin nimestä mainita sen verran, että keksin sen itse, enkä ole lukenut päivääkään espanjaa. Se siis tuskin on aivan oikein.

3 kg luista karitsan lihaa
1 l neutraalin makuista öljyä
1 valkosipuli hienonnettuna (saa olla enemmänkin)
muutama rosmariinin oksa (tai kuivattuja yrttejä)
suolaa
pippuria

1. Valmista aineksista marinadi ja lisää lihat luineen. Huolehdi, että kaikki lihat ovat kosketuksissa marinadin kanssa. Anna marinoitua vähintään pari tuntia.
2. Sytytä grilli ja marinoi kokkia hyvällä punaviinillä.
3. Seuraavan vaiheen voi hoitaa kahdella tavalla, eli naisten ja miesten tavalla. Marinadit voi pyyhkiä pois lihoista ennen paistamista, jolloin grillaus on turvallisempaa ja helpommin kontrolloitavaa. Jos marinadia ei pyyhi pois, on grillaus hauskempaa ja näyttävämpää. Kannattaa kuitenkin varautua lähes metrisiin liekkeihin, kun öljy palaa hiilillä. Grillaa siis lihat haluamaasi kypsyyteen, mutta muista, että karitsan ei tarvitse olla läpikypsää.
4. Tarjoile välittömästi esim. salaatin, maissin, perunoiden tms. kanssa.

Yllämainitun setin lisäksi grillasimme myös paikallisia raakamakkaroita varmistamaan, ettei jää nälkä. Alkupalana oli perinteisiä, mutta aina yhtä hyviä serranokinkkuun käärittyjä hunajameloniviipaleita.

-Timo

Päivä, ilta, yö ja päivä Barcelonassa

Saavuimme siis Barcelonaan perjantaina 29.6. ja majoittumisen jälkeen ensimmäisenä mielessä olikin lounas, koska Finskin tarjoamasta kaksi prinssinnakkia sisältävästä aamupalasta oli kulunut jo aika monta tuntia. Onneksi saimme oppaaksemme Barcelonassa asuvan ex-kulttuurisihteeri Elisa Konttorin, joka vei meidät paikalliseen lounaspaikkaan (tarkemmat tiedot tulevat, kunhan löydän käyntikortin). Barcelonassa pystyy syömään monissa paikoissa erittäin hyvän kolmen ruokalajin lounaan viineineen n. 8 eurolla. Nämä paikat pitää vain löytää ja voin vakuuttaa, että etsiminen kannattaa, jos vaihtoehtona on samanhintainen Mäkkimättö. Itse söin alkuun erittäin hyvän Caesar-salaatin, jossa oli päällä anjoviksia, pekonia ja krutonkeja. Pääruoaksi valitsin turskaa katalonialaiseen tapaan. Tämä siis tarkoitti paistettua turskaa tomaattikastikkeella ja oli parasta turskaa, mitä olen eläessäni syönyt (asiantila muuttui vielä samana päivänä). Lounaan kruunasi vielä jätskipallo suklaakastikkeella. Enpä juurikaan muista, mitä muut söivät, mutta kaikki lähtivät hyvillä mielin jatkamaan matkaa.

Illalla Aki ja Elisa veivät meidät Menjador nimiseen ravintolaan. Täällä pystyi huomaamaan, että ruuan ja palvelun taso eivät aina korreloi. Menjadorissa oli viikonloppuisin yhdeksän ja yhdentoista kattaukset, joista valitsimme aikaisemman. Meille tehtiin alussa selväksi, että klo 23 mennessä ravintolasta pitää olla ulkona. Ensimmäinen muistutus tästä tuli 22.35, minkä jälkeen tarjoilija tuli antamaan meille väliaikatietoja ajan kulumisesta n. 3 minuutin välein. Se niistä tipeistä…

Sitten ruokiin. Alkuun Aki tilasi pöydän täyteen tapaksia ja kaikki oli erittäin hyviä. Pöydästä löytyi gazpachoa, serrano-kinkkua, mustekalaa, anjoviksia, tomaatti-valkosipuli bruschettoja, ankan maksaa, lohta ja varmaan muutakin, mitä en juuri nyt muista. Eniten kummastusta herätti venäläistyylinen sillikaviaari rehellisen suomalaisen Real-leivän päällä. Hyvää oli, mutta tuskin tyypillistä alueelle.

Pääruuaksi tilasin kevyesti paistettua tonnikalaa tomaatin ja friteerattujen basilikan lehtien kera. Tonnari oli ihan jees, mutta tomaatit olivat aivan taivaallisia. Saman tyylisiä saa ainakin jostain purkeissa nimellä ”sun kissed tomatoes” eli ne ovat vähän kuin aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta ei niin voimakkaita. Aikamoinen annoskateus iski kuitenkin, kun maistoin Akin ja Kimmon tilaamaa turskaa. Oobaut samanlainen ruoka, kuin mitä söin lounaalla, mutta vielä parempi. Vaikea kuvitella, että mikään kalaruoka voisi olla parempaa. Summa summarum: jos olet Barcelonassa, kokeile turskaa.

Jälkkäriä meille ei sitten enää tarjoiltukaan, kun aika alkoi loppua…

Seuraavan päivän lounas sisälsi sitten lähinnä tasoittavaa sangriaa ja patonkia, joten ei siitä sen enempää.

-Timo

HOLA!

Kirjoitellaanpas välillä tännekin, kun takana on jo melko pitkä kuiva kausi.

KY:n sihteeristön yhdeksän henkinen iskuryhmä vietti viime viikon tutustumassa Espanjan itärannikon ihmeisiin ja Kylinárian porukasta mukana oli allekirjoittaneen lisäksi Emppa ja Mikko. Reissulla tuli syötyä ja juotua hyvin, kuten odottaa ehkä sopikin.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus hieman ruotia matkan saldoa varsinkin kulinaristisessa mielessä. Ravintolareissuista muistan lähinnä oman lautaseni antimet, mutta muut voivat sitten kommentoida itse omia ruokiaan.

Tämä oli siis tällainen pohjustusteksti tuleville raporteille ja resepteille.

-Timo