Kylinárian hallitus kokoontui Roihiksessa jokunen aika sitten miettimään mitä kaikkea kivaa keksittäisiin. Ideana ois harrastaa ruokakulttuuria, ja mukaanhan on kuka tahansa siitä kiinnostunut tervetullut. Varmaan puuhastellaan ainakin Baccuksen kanssa, koska hyvä viinihän huipentaa kulinaristisen elämyksen. Pyritään myös laajempana missiona tuomaan ruokakulttuuria kyltereiden tietoisuuteen -hence the name. Tänne tosiaan kirjotellaan sit kaikenlaista kivaa mitä keksitään -vuoden 2007 sopat keittää seuraavanlainen pumppu:
Peloton pääkokki Timo Lukkariniemi
Varapääkokki Emilia Lindfors, myös peloton
Ruokarahoitus Linda Bergman
Mainosmies Kasper Stenbäck
Projektit Iida Myllymäki ja Mikko Hämeenniemi
Yritysmyynti Elina Vaalto
Ravintolan sisustusarkkitehti Maija Vartiainen
Voidaan aloittaa tarina esimerkiksi Etelä-Amerikkalaissävytteisestä kokoustarjoilustamme edellä mainitussa Roihiksen kokouksessa. Mitään varsinaista reseptiä ei ollut, vaan vedettiin ihan päästä koko setti.
Alkuun cevichecocktail
Alkupaloina maisteltiin Cevichecocktailia. Siihen laitettiin kuhaa, katkarapuja, tomaattia, sipulia, limeä ja cayennepippuria. Kalaksi käy muukin, mutta se pitää olla vaalealihaista ja pitää muistaa pistää se kylmään heti kun se on ostettu. Tuli sitten vasta kalan oston jälkeen tämä matoajatus mieleen, mutta ilmeisesti lime valmisti kalan sen verran hyvin, että jäätiin ilman yllätyksiä. Eli sitten muistetaan varmistaa että kala on merestä, niin hyvä tulee. Tavarat vaan pieniksi ja kyytiin limeä sen verran, että kala pehmenee. Niin ja tomaatit ilman siemenkotaa, ettei tule liian vetistä. Peloton pääkokkimme opetti lakeijoilleen tomaattien kalttauksen (joka on myös hyvä tehdä cevichessä, ei tosin pakollista), ja jos "joku" ei sitä tiedä niin siinä siis heitetään tomaatit kiehuvaan veteen hetkeksi, kuori viillettynä esim. lohkoiksi - kun tomaatin pinta valmistuu niin kas, kuoret lähtevät irti helpommin kuin missi voi saada duunarilta. Ceviche on parasta tarjoiltuna hieman viileänä.
Yleissivistävään sävyyn todettiin, että ko. safka (josta siis on useita eri variaatioita, ainoa yhdistävä tekijä niissä taitaa olla merenelävien valmistus limen kanssa) on suuresti nautittu pitkin Latinalaista Amerikkaa, ja eräs paikan päällä vieraillut muisteli ainakin Perun mainitsevan sen lähes kansallisruokanaan.
Main: lihafajitas
Tästä päästiinkin pääruoaksi valmistettujen fajitasten kimppuun. Fajitashan on osa amerikkalaista tex mex -palettia, mutta tarinan mukaan keksinnön isät olivat kuitenkin meksikolaisia, Pohjois-Meksikossa asuneita karjapaimenia, jotka etsivät keinoa saada käyttöön lehmän vähemmän mureat osat. Tästä jalostui idea leikellä liha pitkiksi suikaleiksi ja tunkea se tortillan väliin.
No peruskylterimäiseen tyyliin kylinaria unohti suosiolla lehmän huonommat osat ja ostettiin kunnon jötkäle ulkofilettä. Se sitten ensin pihveiksi ja siitä mukaviksi pitkiksi suikaleiksi ja pannulle. Kaveriksi väännettiin itsetehty guacamole, johon voi siihenkin laittaa vaikka mitä, mutta tässä erinomaisen hyvin valmistuneessa versiossa käytettiin avocadoja (tää oli varmasti iso yllätys), tomaattia, sipulia, limeä ja sekaan heitettiin vielä tujaus chiliä. Salsaa ei jaksettu vääntää, koska niitä saa ihan siedettäviä ostettuakin -toisin kuin guacamolea. Mukaan paistettiin sipulia ja vihreää paprikaa sekä jalapenoja. Ranskankermaakin joku käyttää fajitasissa, tai mukaan ois voinut raastaa juustoa tms. mutta tällä kertaa mentiin näillä -ja hyvää oli.
Jälkeen hedelmäsalaatti
Perushedelmäsalaatti oli sopiva jälkiruoka voimakasmakuisen pääruoan jälkeen. Sitä jäi kyllä vielä jälkipolvillekin, mutta juuri näinhän ruoan rakastajien pitäisikin ruokaa laittaa: niin että se maistuu ja niin että sitä riittää. Hedelmäsalaatissa hyvän kirpakan lisän sai kiwistä.
Tällä aloitettiin uuden, loisteliaan kerhon taival kohti makuorgasmeja. Stay tuned for some more!
sunnuntai 28. tammikuuta 2007
keskiviikko 24. tammikuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
